Kaikki alkoi yläasteen lopulla. Yhteishaku oli lähellä ja olin aivan ulapalla, että mitä haluaisin tehdä elämälläni. Pitkän pohdinnan päätteeksi, päätin hakea autoalalle. Ainoa perustelu tälle oli, että vaikka kävisin sitä koulutusta vain vuoden niin tietäisin jotain, mitä voisin tehdä autolleni jos ja kun se leviää moottorintien varteen. Joten hain ja pääsin.
Yllätyksekseni huomasin luokallani olevan 7 tyttöä ja 10 poikaa. Meistä lopulta valmistui 7 naista ja 2 miestä. Polku oli pitkä ja kivikkoinen, sillä en tiennyt sinne mennessä autotekniikasta hölkäsen pöläystä. Joten joka ikinen päivä opin erittäin paljon, mutta vaikka valmistuinkin niin en silti tiedä kaikkea autotekniikasta, kuin ei varmaan kukaan muukaan.
Kuva työssäoppimisjaksolta Tsekkläisesä raskaankaluston korjaamossa.
Meitä kohdeltiin koulussa suurimmaksi osaksi tasavertaisesti. Tosin yksikään naispuoleinen luokkatoverini enkä minä päässyt tekemään yhtäkään kytkinremonttia koskaan.
Ensimmäinen työssäoppimisjakso olikin toisen opiskeluvuoden syksyllä. Minulla leikattiin ranne tuolloin, joten missasin pari viikkoa. Suoritin kyseisen 2kk jakson Varaosapuolella. Täällä minut käskettiin joka-aamu tiskin taakse istumaan ja hymyilemään kauniisti.
Muuta en, sitten saanutkaan tehdä. Ilman erillistä käskyä ja näitä olivat Inventaario tai hyllyttäminen. Siinä tiskin takana istuessani huomasin ihmisten tavat reagoida naiseen varaosatiskillä. Niitä oli kummallakin sukupuolella kaksi. Naiset joko ilahtuivat tai käyttäytyivät neutraalisti. Miehet joko ilahtuivat tai käskivät "hakea jonkun pätevämmän" (eli miehen).
Seuraava työssäoppiminen oli paljon parempi ja sen myötä jäin kyseiseen paikkaan töihin. Varsinaisen työharjoittelun suoritin varastossa varaosia hyllyttäen. Ja työpaikan sain varaosatiskiltä. Muut työntekijät kohtelivat minua aina tasavertaisesti, mutta asiakkaiden kanssa sattui jos jonkinmoisia tilanteita.
Montaakaan sovinistista kommenttia en täällä kuullut, mutta moni keski-ikäinen mies kyllä hidasti askeliaan ja alkoi vilkuilemaan ympärilleen, kun lähestyi varaosatiskin takana istuvaa NAISTA. Juuri sillä ilmeellä, että "onko pakko". Osa asiakkaista yritti kyseenalaistaa tietotaitoani, mutta useimmiten sain todistettua olevani oikeassa.
Mieleeni juolahti ajatus BE-ajokortin suorittamisesta, kumminkin kun hevosia harrastaa. Niin on se kyllä hyödyllinen. Ja koska haaveena olisi joskus ostaa vähän isompi auto, niin olisi se kuorma-auto korttikin ajettavana. Ajattelin saavani sen oppilaitoksesta halvalla joten hain takaisin koulun penkille. Onhan se hienoa päästä isoa autoa ajamaan, varsinkin kun olen aina niitä kuollakseni pelännyt. Ihmisen psykkisen kasvun kannalta on siis hyvä astua oman mukavuusalueen ulkopuolelle.
Olen nyt siis ajamassa CE-korttia.. Ei mennyt taaskaan kaikki niinkuin olin suunnitellut, mutta sitä sattuu.. Suuruuden hulluus ja yllytys hulluus siis voittaa pelon. Välillä tätä on vaikea uskoa todeksi, että minustako tulisi rekkakuski. Mopolla ajaessa aina piili pelko perseessä, että joku auto ajaa päälle. Ja autolla ajaessa rekat. Jos vaikka tunnelissa tuli viereen rekka tai maantiellä kallioiden välissä niin olin jo valmis itkemään. Takaraivossa vaani ajatus, että kohta se tulee päälle ja lähtee henki.
Nyt olen siis kuljetuspuolella työharjoittelussa. Työ kuulosti aluksi oikein hienolta. Kotoa ei ole sinne montaakaan kilometriä, sen voi kesällä helposti polkaista polkupyörällä. Työt alkavat 03.00 eli kotiinkin pääsisi aikaisin. Luvattiin maksaa harjoittelijan palkka heti, kun kykenisin itsenäiseen työskentelyyn.
Mitä todellisuus toi tullessaan? No TÖITÄ.200-1 000kg lavoja käsin roudatessa tulee hiki. Tähän mennessä olen oppinut sen, että ei saa aintaa hien kuivua. Se ei tosin ole ongelma, koska taukoja ei ole olemassa. Eikä palkkaa heru. Eikä pääse ajamaan. Kaikki mitä teet on aivan täyttä paskaa. Veit kuorman ajoissa, myöhässä tai aikaisessa. Kuskille eivät sidonnat ole koskaan kelvanneet ja olen tuolla vain se tyhmä blondi joka ei osaa tehdä mitään. Tosin tälle tyhmälle blomdille ei makseta palkkaa 10-12h työpäivistä, niin ei tuo motivaatio ole kyllä kovin huipussaan. Ei sieltä kovin ajoissa kyllä kotiinkaan pääse. Laskutaidottomille tai muuten vaan laiskoille selvennän, että olen siis töissä 03-13/15.
Onko tämä nyt sitten kovinkaan tervettä? Ilmaisen työvoiman hyväksikäyttöä? Jos et tee töitä, olet laiska. Jos teet niin kroppa näyttää tältä. Mulla antaa periksi tuo leikattu ranne, olkapää, selkä, polvet ja uutuutena nilkat. En pysty nukkumaan ilman kipulääkkeitä. ja kipulääkkeissä ei enää puhuta milligrammoista. Vaan monista grammoista Buranaa, Panadolia, Panacodia, Miranaxia... Ja lisää lääkkeitä pitäisi käydä hakemassa, sillä nuo loppuu pian.. Selkään sain sentään kahta erilaista lihasrelaksanttia..
Työharjoittelu on kuulemma hyväksytty siinä kohtaa, kun saa näytön tehtyä. Ja täällä pitää olla siihen asti kun saa näytön tehtyä. Milläs teet näytön, kun ei pääse ajamaan?
Tästä saadaan taas hyvä pähkinä.
Hyvää torstaita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti