Aluksi haluaisin sanoa, että vaikka lähinä tylsyyttäni tänne sivustolle kirjoittelen. En ole mikään ihqd44 lifestyle bloggari. Jos mulla on asiaa niin kirjoitan sen tänne. Jos jotakuta kiinnostaa, niin voi lukea ja kommentoida. Pahimmassa tapauksessa tästä saattaa saada keskustelun aiheen.
Se niistä alkusanoista, tänään voidaan taas palata ihmissuhteisiin.
Välillä tuntuu, että ihmissuhteissa/parisuhteissa raha merkitsee aivan liikaa. Kuten myös vanhanajan normit. Eli mies maksaa kaiken ja nainen siivoaa yms. Kyllä kaikki varmaan tietävät mitä tarkoitan. Miksei voi olla sellaista kultaista keskitietä?
Itse en ole kokenut tuollaista vanhanajantyyliä, minun edellisessä parisuhteessani kloppi (käytän nimitystä kloppi, sillä sen ikäistä ei voi vielä mieheksi haukkua) hädin tuskin ikinä edes viitsi viedä minua kotiin illan jälkeen. Enkä nyt meinaa, että olisi pitänyt toimia taxikuskina 24h. Itselläni ei silloin ollut vielä ajokorttia, ja minut aina vain jätettiin illan päätteeksi bussiasemalle. Yksin. Olisin ollut ihan tyytyväinen jos vaikka joka perjantai olisin saanut kyydin.
Toki nykypäivänä sellainen ei päde, sillä minulla on ajokortti ja auto. Erosimme vähän sen jälkeen kun sain ajokortin, sillä tilanne muuttui sellaiseksi, että se olin minä joka ajelin edestakaisin ja kuskasin. Tosin tämä ei ollut lopullinen syy eroon.
Missä on ihmisten keskeinen vuorovaikutus?
Toisekseen omasta mielestäni, ihmiset rupeavat nykyään turhan heppoisin perustein parisuhteeseen. Joko ei haluta olla yksin tai ei pärjätä yksin (nämä ovat siis typerimmät syyt ruveta parisuhteeseen). Jostain syystä nuo ovat hyvin yleisiä syitä ruveta parisuhteeseen.
Sitten mies/nainen valitaan turhan heppoisin perustein. Voi ihminen saada hyvää palkkaa ja ajella hienolla autolla. Ja olla silti täysi perseenreikä.
Mikä minä olen puhumaan näistä asioista?
Voin kyllä sanoa, että olen näiden kahden seurustelukokemukseni aikana kokenut aivan liikaa negatiivisia puolia tällaisesta kahden ihmisen keskeisestä elämän jaosta, mutta koska koskaan ei pidä sanoa "ei koskaan" niin ehkä jonain päivänä minäkin saatan taas "seurustella".
Jännä nähä
