Mulla on taas tosi viisas olo (ihme koska kello on jo muutaman tunnin yli puolenyön). Viimeaikoina on tapahtunut paljon. Musta tuntuu, että oon viimesen puolenvuoden aikana oppinut paljon itsestäni ja muista ihmisistä. Mun kanssa ei aina ole helppo tulla toimeen ja oon suhteellisen rasittava, mutta en koskaan uskonut, että ihminen josta välitän kaikista eniten, kyllästyis muhun näin. No joo ei mulla oo hyviä vitsejä, en oo ulkomuodollisesti millään lailla muista poikkeava tms.
Oon katsellut muita pariskuntia, niissä on perinteiset sukupuoliroolit. Mies hoitaa autot ja nainen kokkaa ja siivoaa jne. Itse en ole koskaan ymmärtänyt tätä. Se ois varmaan ainoa keino saada suhde toimimaan. Vanhanaikainen väheksyntä. Oon aina halunnut olla itsenäinen nainen. Sen takia alunperin autoalalle menin, että osaisin toimia jotenkin kun auto hajoaa motarin varteen. Tai vaihtaa itse omat renkaat ja näin edespäin. Auto nyt kumminkin on ihmisen olennainen "kehonliikuttaja".
Mulle on olennaista tulla ensin toimeen itseni kanssa. Se ei oo aina helppoa hyväksyä itseänsä. Mulle se on ollut aikoinaan tosi hankalaa. Ja edelleen miesvaltaisella alalla kuulemani sovinistiset kommentit saa miettimään asioita. Ei autoala oo sellasta mitä monet kuvittelee. Ei miehet ihaile naisasentajia milläänlailla. Naisasentajia halveksutaan ja oletetaan ettei naiset ymmärrä mitään mistään. Eniten kuultu asiakkaiden kommentti oli edellisessä työharjottelupaikassa oli että haluaa tiskille jonkun pätevän miehen, kun en kuulemma kumminkaan mistään tajua. Paikan pomokaan ei luottanut mun vaihtaa edes tuulilasinpyyhkijöitä asiakkaan autoon.
Mutta miks nykyajan naisten pitäs olla niin kädettömiä? näköjään joo se viehättää miehiä, mutta miks? Itse olen ennemmin itsenäinen ja miehetön, kuin kädetön ja miehellinen. En pidä itseäni muita parempana. Munlaisia on monia. Me ollaan vaan erilaisia.
